Paavo luonnekuvattiin Springerileirillä 8.7. Kuvauksessa ei tullut esille mitään yllättävää, vaikka etukäteen hieman kyllä mietin, miten se toimii ilman muun lauman "tukea", mutta eipä sen puuttuminen suuremmin haitannut. Paavo oli Paavo .  Takaa-ajossa Patu ei jahdannut viehettä, mitä vähän hämmästelin positiivisessa mielessä sen perusteella, miten se omassa pihassa juoksentelee pikkulintujen perässä. Se kyllä lähti ensimmäisellä kerralla määrätietoisesti juoksemaan vieheen perään, mutta pysähtyi n. 10-15 metrin päässä, kääntyi katsomaan minua ja kun en asiaan millään tavalla reagoinut, niin Patu jäljesti verkkaisesti hölkäten vieheen rissa rissalta loppuun asti, nappasi vieheen suuhun ja lähti palauttamaan sitä hyvällä vaudilla. Naru vain jäi ilmeisesti johonkin kiinni ja nykäisi vieheen Patun suusta, jonka jälkeen se ei sitä palannut hakemaan. Koska Patun "takaa-ajo" ei ollut määrätietoista/vauhdikasta, niin se kuvattiin intensiteettitasolla "Ei aloita" ja "Ei kiinnostu saaliista". Toisella kerralla viehe oli EVVK.

Alla on Patun MH-kuvaus kokonaisuudessaan (kuvaajina Marina Bast ja Kai Tarkka)

1 KONTAKTI

a Tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

b Yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta

c Käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn

2 LEIKKI 1

a Leikkihalu: 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy

b Tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen etuhampailla

c Puruote ja taisteluhalu: 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan

3a TAKAA-AJO: 1 Ei aloita (molemmilla kerroilla)

3b TARTTUMINEN: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään (molemmilla kerroilla)

4 AKTIVITEETTITASO: 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5 ETÄLEIKKI

a Kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja

b Uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä

c Uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo

d Leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta

e Yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta

6 YLLÄTYS

a Pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista

b Puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

c Uteliaisuus: 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä

d Jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluja tai väistämistä

e Jäljelle jäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

7 ÄÄNIHERKKYYS

a Pelko: 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

b Uteliaisuus: 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua

c Jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluja tai väistämistä

d Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8 AAVEET

a Puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

b Tarkkaavaisuus: 5 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista

c Pelko: 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta (Patu pakeni paikalta vauhdilla n. 30-40 metrin päähän, kun aaveet oli viimeisellä osuudella, mutta palasi heti samalla vauhdilla)

d Uteliaisuus: 3 Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä

e Kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

9 LEIKKI 2

a Leikkihalu: 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy

b Tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen etuhampailla

10 AMPUMINEN: 3 Kiinnostuu laukauksista, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

 

Kuten jo heti blogin avattuani ”varoitin”, niin kovin satunnaista saattaa tänne kirjoittaminen aina välillä olla… riippuu miten runosuoni jaksaa milloinkin kukkia…

Kennelyskä piru vie iski koiriin n. kuukausi sitten. Jäi Paavon kanssa parilta viikolta agitreenit väliin, kun odottelin, että kaikki koirat on oireettomia. Sieltä agitreeneistä tuo pirulainen todennäköisesti iski, kun kaikki meidän ryhmän koirat + saman talouden koirat sen läpi kävi. No tulipa ns. ”luova tauko” treeneihin, mikä ei sitten niin ”luovaksi” osoittautunutkaan, kun parilla viimeisellä kerralla ei Pave ole oikein jaksanut keskittyä kuin max. puoli tuntia tunnin treeniajasta ja loppuaika on mennyt pelkissä kontaktiharjoituksissa, kun ympäristö on alkanut kiinnostaa enemmän kuin minun kanssa yhdessä tekeminen. No sehän on tyypillistä nuorille walesiuroksille, mutta sen verran pitää kyllä ottaa omaan piikkiin, että kyllähän tota yhdessä tekemisen iloa olis voinut ahkeramminkin vahvistaa heti pentuiästä alkaen eikä antaa elää laumassa kuin elo pellossa ja sitten yht’äkkiä vaatia kohtuuttoman pitkää keskittymistä. Pavessa on kumminkin hyvän harrastuskoiran… siis huom. harrastuskoiran ainekset. Ei välttämättä hyvän mettäkoiran ainekset, vaikka nokka toimii ja riistaviettiäkin riittää. Useimmin ihan liikaa, jolloin se ei ole hallittavissa ja mitäpä sellasella koiralla metällä tekee, ei ainakaan spanielilla. Valoa tunnelin päässä on kuitenkin nähtävissä, sillä esim. tänään aamulla päästin Paavon Tampereen rivarilla aidatulle takapihalle aamupissalle ja naapuruston puissa oli melkoinen elämä ja sirkutus (Pave on ihan pöhkö pikkulintujen perään). Ei mennyt kauaa, kun Pave oli jo etutassut aidan päällä ja takapää niiaili siihen malliin, että kohta hypätään. Kerran kielsin ja hetken mietittyään Patu päätti sittenkin pysyä omalla pihalla ja tulla jopa sisälle… hiljaa ehkä hyvä tulee

Rompun kanssa kävin viime viikonloppuna naatiskelemassa metästyksen iloista spanielin kanssa. Korkeat nietokset metässäkin hidasti menoa melkoisesti (mulla enemmän kuin koiralla), mutta yhden mettäjäniksen Romppu sai ajettua ylös. Ite olin lumen vuoksi auttamattomasti myöhässä koko tilanteesta, mutta Tyyne-beaglelle saatiin siitä lähdöstä hyvä tunnin ajo . Ajoksi se vain jäi, mutta mitäpä siitä, tulipahan ainakin ulkoiltua .

Paavo on muuten lähiaikoina menossa silmä- ja lonkkatutkimuksiin sekä Topi silmätutkimuksiin ja kilpparitestiin… sitä odotellessa...

 

Romppu ja Topi pääsi tänään pitkästä aikaa isännän matkaan rusakko- ja/tai kettumetälle. Tuon neljän ukon seurueen (+ minä vaihtelevasti) koiranvirkaa on normaalisti hoitanut Jyrkin veljen nyt pari vuotias beagle, mutta nyt oli Tyynelle tullut "naisten vaivat", joten meidän härpäkkäät saivat tuurata sen minkä osasivat.

Onhan Topi ja Romppu ollut ennenkin tässä porukassa "ajokoirina". Vielä esim. vuosi sitten, kun Tyyne-beagle oli kovin nuori eikä osannut hakea jälkeä kuten pitäisi, niin snapielit kyllä mielellään auttoi. Kun rusakko saatiin liikkeelle, niin sitten Tyyne kuumille jäljille. Siinä kumpikin rotu sai toteuttaa ihan sitä itteensä eli spanieli hakea elävää riistaa liikkeelle ja beagle ajaa

Tänään kaikki oli siis Rompun ja Topin vastuulla. Aamulla vähän "arvottiin", että lähteekö vain Romppu, mutta Topikin sitten pääsi matkaan, vaikka se ei kyllä nykyään enää aktiivisesti hae yhtään mitään. Jos kuumille jäljille "törmää", niin kyllä sitten, mutta muuten sen liikehdintä on pelkkää päämäärätöntä jolkottelua. Ainoa hyvä puoli Topissa on, että ainakin näin lumikeleillä, se pystyy kevytrakenteisempana liikkuun huomattavasti ketterämmin kuin paljon raskasrakenteisempi Romppu.

Kaksi riistatilannetta oli ollut. Kumpikin rusakolle ja kumpikin Rompun ylösajosta. Toisen Jyrki oli sössinyt sillä, että myös Topi oli hänen mukanaan. Romppu oli ylösajanut mettäsaarekkeesta rusakon hyvälle ampumahollille, mutta Topi oli sitten mennyt väliin, kun totuttuun tapaansa jaloissa pyöri ja toimi vasta sitten, kun oli aihetta. Toiseen Jyrki ei päässyt ampuun, kun oli lähtenyt "sopivasti" kuusen takaa. Ehkä ihan hyvä niin, koska siitä olisi tullut ihan varmasti komea paukkunouto ja nimenomaan näiden maata pitkin karkottuvien kanssa tuota ei tarvis Rompulle enää yhtään enempää vahvistaa!! Russo-reppana oli kumminkin loikkinut passimiehen "syliin", joten olivat saaneet tuon koiran hienosti aikaansaaman riistatilanteen kumminkin hyödynnettyä ... ei ehkä niin "spanielimaisesti", mutta hyödynnettyä kumminkin 

Eilen oli taas Paavon ja mun agi"liito" (otos 2). Saimme jo aikaiseksi pientä radantynkää (putki-putki) ja mulle hien pintaan . Syynä ei ollut tuskanhiki tai päätähuimaava vauhti, vaan ihan vaan oma vaatetus, joka oli sama kuin edellisellä viikolla yli 20 asteen pakkasilla... hmm, kukahan on kieltänyt ajattelemasta...

Putkeen meno eteni hienosti. Patu ei tarvitse enää tukiohjaa sinne menoon, vaan hakee sinne itse. Minullekin avautui het nyt jo tämä agin raadollisuus... siis lähinnä ohjausten osalta. Jos pistät kätesi putkeen ja otat sen pois, niin koirakin menee putkeen ja tulee pois... tosin väärästä päästä. Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka toimivat "peileinä" . Kun ohjaaja muutti ohjaustaan, niin Paavokin rymisteli hienosti niin mutkat kuin suorat putket ja vauhtia saatiin ulostuloihinkin

Uusina asioina tuli puomi ja pussi. Ensimmäisen "nakkivanan" jälkeen puomi mentiin jo huomattavasti vähemmillä nakeilla reippaasti ja muutamien toistojen jälkeen ei ollut enää kuin se ruokakuppi toisessa päässä ja vauhtikin hyvä.

Pussia ei tarvinnut ihmetellä "putkirumban" jälkeen lainkaan. Ainoa ongelma oli, että siellä haisi ilmeisesti jokin tosi hieno juttu, kun Patua ei meinannut saada sieltä ulos lainkaan. Noh, nakki teki tehtävänsä (tässäkin) ja kohta rymisteltiin pussikin läpi

Lopuksi vielä treenattiin Päivin opastuksella aidalle lähetyksiä ja hyvin meni. Paitsi että Paven täytyi pari kertaa käydä esittelemässä puolelle hallille pentudaminsa ja siinä samalla käydä tsekkaamassa Kaapo-dogi, jos se sittenkin kummiskin olisi se iki-ihana Kira-dogi, johon Paavo syvästi rakastui yhdessä Mouhijärven metsästyskokeessa syksyllä... (ja Kira on leikattu narttu ). Korkealla on siis Paavon tavoitteet

Viikon päästä taas uudet jutut ja vanhan kertausta. Ai niin, Patu on muuten aikas rauhallinen kaveri ainokaisena koirana, kun sen kanssa vietin kahdestaan yön Treen kämpillä, eikä se edes pahemmin ollut pistänyt kämppää remonttiin, kun oli ihan yksin oudossa paikassa perjantaipäivän... mitä nyt koiraportti yläkertaan retkotti apposen auki ja pari puolaa poikki. Näköjään sen hidasteen ohittamiseen, johon Topi aikoinaan käytti älyä, käytti Patu silkkaa miehekästä voimaa ja voiko koiraa moittia, kun yläkerrassa on selvästi kutsunut sänky ja "silkkilakanat"... ainakin jäljistä päätellen Patun mielestä sänkyä ei oltu pedattu oikein. Onneksi Patu oli kanavoinut sisustusintonsa vain minun ilmeisestikin trendittömään petaustyyliini

 

Kun sain aikaseks trimmata Paavon kokonaan, niin sittenhän oli hyvä napsia 18 kk kuvia  ... hitsin harmi, että Paavolla vain toinen kives laskeutui